Minulla on ollut miesten kanssa huonoa tuuria. Siitä on useampi vuosi, kun seurustelin vakituisesti, sen jälkeen vain valikoituja, sekalaisia juttuja, pisin kesti kaksi kuukautta. Minulla on taipumusta retkahtaa miehiin, joiden kanssa ei ole tulevaisuutta.
Ahdistaa kuulla duunissa yhden koodarin valituksia siitä, miten hän ei koskaan saa itselleen mistään naista. Hän on eronnut, tai pikemminkin vaimo löysi toisen ja jätti hänet. Mies rypee itsesäälissä ja antaa sen kuulua ympäristöön. On tietenkin hienoa, että hän pystyy puhumaan asiasta minun kanssani, mutta monta kertaa on tehnyt mieli sanoa, että on näitä puutteenalaisia muitakin. Naisenkin voi olla vaikea löytää itselleen sopivalla tavalla yhteen loksahtavaa palaa, vaikka tarjontaa olisi kuinka.
Onhan miehiä. Niitä saisi netin keskustelupalstoista, baareista ja vaikka bussipysäkiltä, jos haluaisi eikä vetäisi minkäänlaista rajaa. Mutta viitaten aiemmin mainitsemiini alfoihin ja betoihin en todellakaan halua vakavissani sekaantua yhteenkään mieheen, joka ei läpäise seulaa. Tähän kuulee sitten sen kommentin, että naiset ovat turhan kranttuja. Miehet ne vasta kranttuja ovat, luokittelevat tissejä, perseitä ja pärstävärkkejä, pomotusta ja kälätystä. Ja vaikka ne ovat kuinka reppania, niin ei niille samaan aikaan kelpaa kuka tahansa, mutta silti pitäisi olla parasta. Siis tyyliin sohvaperuna, joka ei koskaan huolla kroppaansa tai edes ajattele olevansa huollon tarpeessa, asettaa vaatimukseksi että naisen olisi oltava täysin timmissä kunnossa. Tai että naisen olisi oltava kodin hengetär kun toinen vain makaa. On sitä samaa prinsessa-asennetta naisillakin, ettei sitä omaa kermapersettä liikutella mihinkään ja miehen tulisi tehdä kaikki kuten nainen haluaa.
Pitäisi ymmärtää vaatia toiselta tasan sen verran kuin on vaatimassa itseltään, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Kaikkien ominaisuuksien suhteen.
Unelmamies
a) omaa terveen itsetunnon, eli ei ryve jossakin vanhassa traumassa. Pieniä haavoja saa olla, mutta ei mitään semmoista, joka vaikuttaa suhteeseen minun kanssasi. En jaksa kuunnella itkuvirsiä siitä, miten exä sanoi sitä sun tätä, miten se alisti ja piti pahana.
b) on seksin suhteen terveellä pohjalla. Miehillä on kuulemma aina liian pieni. Kaikilla, kysyy keneltä tahansa. Peniksen koolla ei ole merkitystä vaan sillä, miten sitä käyttää. Mulla oli kerran semmoinen petikumppani, jonka energia meni oman peniksen koon ja suorituksen hyvyyden peilaamiseen. Ei ole kovin kivaa vastailla homman jälkeen ristikuulusteluun siitä, oliko homma nyt varmasti hyvä ja miltä tuntui verrattuna niihin edellisiin…
c) omistaa oikeanlaisen tunneskaalan. Minun tapauksessani hänen täytyy olla vahvaluonteinen, määrätietoinen ja päättäväinen, mutta kuitenkin samaan aikaan alistuva ja sovitteleva? Ristiriita? Ei, kyse on työnjaosta, ja osuudet jyvitetään yhdessä.
d) Omistushaluinen pitää olla. Miehen tulee olla kiinnostunut minusta ja riutua perääni, kun olen poissa. Se saa minut tuntemaan oloni halutuksi.
